Tapasin pitkästä aikaa olennon, jonka kanssa oli helppoa ja luontevaa olla heti siitä hetkestä lähtien, kun me ekan kerran nähtiin. Me naurettiin kippurassa vatsat kipeiksi, eikä mietitty sen enempää, miltä me muiden mielestä näytimme. Tärkeintä oli, että juuri tuo olento oli siinä ihan kyljessäni kiinni nauramassa vedet silmissä. Tuntui niin turvalliselta kun sai maata pää toisen sylissä ja tuntea koko ajan tuon toisen lämpimät kädet iholla. Oli ihanaa saada sulkea toinen syliini, kun tämä sanoi tarvitsevansa halausta, ja kuunnella kun hän hymisi hiljaa tyytyväisenä kaulaani vasten.
Löysin kuvan eiliseltä, jossa yksi takuistani on sidottu yhteen tuon suloisen hippitytön takun kanssa. Hänkin on ehkä jo saapunut kotiinsa pohjoiseen ja keittänyt suuren mukillisen teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti