sinä
katosit
liu'uit
liukenit
olemattomiin
toivottavasti
vielä joskus
tulet taas
mun näkyviin

sinun
elosi
hymysi
maailmasi
kadotin
vaikka haluaisin
vain oppia
ne tuntemaan
uudelleen
ja kokonaan

kaiken kai
pitäisi olla
todellisuudessa
ihan okei
mutta minä
en taida olla
siinä todellisuudessa
tänäänkään

vielä on päiviä
kun on
valoa iloa eloa

sitten yhtäkkiä
tajuntaan iskee muisto
niistä illoista ja aamuista
kun olin vain minä
kiinni sinussa
ja kun olit vain sinä
kiinni minussa

tieto siitä
ettei tuollaisia iltoja enää ole
eikä tuollaisia aamuja enää tule
saa sydämen värisemään
surusta särkymään

satutin itseni sinuun
ja kun sinä viimein palaat
pysyt edelleen etäällä minusta
ettei tekisi niin kipeää
olla olemassa