Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen.

"Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa."

"Nyt alan ymmärtää", sanoi Pikku Prinssi,"on eräs kukka... luulen, että se on kesyttänyt minut..."

Antoine De Saint-Exupéry, Pikku Prinssi

Ja minä luulen, että sinä olet tietämättäsi kesyttänyt minut.

Haluan muistaa

Kerro minulle tarinoita 

onnellisista ihmisistä, 

jotta minäkin muistaisin 

miltä onnellisuus tuntuu. 

Hieman on vaikeaa olla.

Yksi viidesosa vuosisadasta

Kun tulee päivä, jolloin tajuaa olleensa maailmassa yhden viidesosan vuosisadasta, mitä sellaisena päivänä ihminen tekee?

Hän ei ole suunnitellut tuota päivää yhtään etukäteen.

Hän herää aikaisin ilman herätyskelloa omassa pienessä hiljaisessa kodissaan.

Hän laulaa hiljaa itselleen synttärilaulun vuoteessa, pienen pehmoisen olennon makoillessa kehräten kainalossa.

Hän keittää aamukahvit ja lukee samalla itselleen ääneen Pikku Prinssiä.

Hän säpsähtää ovisummeriin ja sen jälkeen ovikelloon ja avatessaan oven yllättyy synttärilauluun.

Hän pyytää ystävät laskiaispullien kanssa sisälle ja keittää toiset kahvit.

Hän nauraa ja on hämmentyneen onnellinen tuollaisista uusista ihanista ystävistä.

Hän lähtee hetken mielijohteesta elokuviin.

Hän kävelee teatteriin, valitsee seuraavana alkavan elokuvan, ostaa lipun ja kävelee saliin.

Hän uppoaa toiseen ihanaan maailmaan pariksi tunniksi (ja sieltä palatessaan kuulee yhden tärkeän opiskeluasian menneen sivu suun).

Hän kävelee viileässä kevättalven illassa kaupungin halki kotiin.

Ja loppuillan hän makoilee kotona syöden salmiakkisuklaata ja lukien Pikku Prinssiä.

Hyviä oloja ja hymyilyttää, mutta näköjään ei kaksikymppisenäkään ole täydellinen kun tuo opiskeluasia meni päin helvettiä. Mutta eipä siinä, kukapa meistä olisi täydellinen......

Kun sumu on sankimmillaan

joskus vain on vaikeaa
enkä tiedä
kuka voisi
mun haavani parantaa

sitten yhtäkkiä
kun sumu on sankimmillaan
tulee vastaan olento
jonka kanssa vaihdetaan
salaisia katseita

tuntuu niin kummalta
kun ajatukset aina palaa
kierroksen jälkeen tuohon ihmiseen
jota en tunne
mutta jolla on
kovin suloinen hymy
kauniilla kasvoillaan

en oikein tiedä
miten pitäisi olla
en tiedä en tiedä  e n  t i e d ä

Sumumuurin läpi.

Vaikka lämpömittari lähentelee päivittäin nollaa
ja taas laulamaan alkaneet linnut kertovat siitä, että kevät tulee tänäkin vuonna,
vaikka järven takana olevat metsät näyttävät kauniilta hataran aamuhämärän läpi
ja vaikka valoa on päivä päivältä vain enemmän ja enemmän,
silti tuntuu voimattomalta.
Hetkeksi olo helpotti kun sain painautua vasten vihreäsilmäistä ystävääni,
tuntea hänen turvallisen tuoksunsa
ja nähdä sen aina niin välittävän katseen,
mutta sekin helpotus katosi silloin kun minä jouduin lähtemään.

Kun sitten ruokaa laittaessaan ei tajua, 

miten leivänpaahtimen johto sulaa hitaasti mutta varmasti kuumalle liedelle, 

ennen kuin pistorasia kipinöi ja keittiön sulake palaa, 

sitä säikähtäen havahtuu huomaamaan,
millaisen sumumuurin läpi katsoo maailmaa nykyään.

Väsymys on niin henkistä kuin myös fyysistä. 

Tuntuu siltä, että oma mieli on solmussa
ja että pian pitäisi jarruttaa, lujaa.

Mutta entä jos jarrupoljinta ei ole?