jatka siitä mihin minä jäin

kirjoita lauseeni kokonaisiksi
ajatukseni ymmärrettäviksi
lausu sanani selkeästi
tarkasti artikuloiden
sano ne myös kaikkien kuullen
sillä itse en koskaan uskaltanut

ollaan yhdessä valmiita
hypätäänkö?

Yölennolla

Sä otit mua kädestä kiinni ja sitten me juoksimme nauraen. Mun sisällä kupli valtaisa onnellisuus kun tunsin sun pienen käden mun omassani ja sain katsella sun hymyileviä kasvoja. Arto Tuunelan ihmeellinen ääni ympäröi meidät kun me ajoimme yön selkään.

Pysähdyimme yhden kosken läheisyyteen ja kipusimme makoilemaan auton takakonttiin. Siellä me olimme tunteja ihan lähekkäin. Me luimme satuja Haitulasta, joka oli pienempi kuin pieni, ja neiti Hurpulasta, joka lauloi kaikkina muina päivinä puun latvassa paitsi torstaisin. Mietimme maailman ihmeellisyyttä ja kummallisuutta, miten pienistä puroista kasvaa suuria jokia. Sä sanoit, että se oli niitä harvoja hetkiä, kun sulla ei ollut tarvetta olla missään muualla, kuin juuri siinä mun kanssani. Mä kiedoin käteni tiukemmin sun ympärillesi.

Aamuvarhaisella kömpiessäni peittoni alle, näin mielessäni sun kauniit kasvot ja hymyilin siksi vain, koska sä olit olemassa.

Minkä väristä onnellisuus on?

Onnellisuus on muuttuvaa.

Se on vihreää keltaista

oranssia liilaa

punaista turkoosia.

Se on vaaleaa kirkasta

säkenöivää sameaa

mattapintaista.

Se on sateenkaaren värejä,

valon joka spektrin hohtoista. 

Minulle onnellisuus on ollut viime päivinä kirkkaan sinistä, jonka keskellä on ollut häivähdys keltaisen vihreää, sillä sun silmäsi ovat juuri sen väriset.

Aaltoileva sade

Kuuntelen sadetta. Pisarat rummuttavat epätasaisesti ikkunalautaan.

prop prop propprop prop 

Sateessa on samankaltaista ennalta arvaamattomuutta, kuin olen havainnut elämässä olevan. Koskaan et tiedä, milloin seuraava uusi ihminen, joka vaikuttaa elämääsi merkittävästi, kävelee sua vastaan. Ihan niin kuin sade: koskaan et tiedä, milloin seuraava pisara osuu ikkunalautaan (osuuko enää yksikään?). Toisinaan useat pisarat laskeutuvat äänekäästi samanaikaisesti. Toisinaan tulee pitkä hiljaisuus ja hetken päästä taas ....prop. Joskus ihmisiäkin tulee elämään useita kerralla ja joskus kestää pitkään ennen kuin joku saapuu yksinään. Ja olen huomannut, että hän, joka saapuu hetkien kuluttua yksin, on monesti se kaikkein merkittävin. Häntä osaa arvostaa eri tavalla, koska sillä hetkellä, kun hän saapuu, ei valokeilassa ole toista.

Sateen ääni rauhoittaa vaikka rytmi onkin epätasainen. Ehkä juuri se rosoisuus tekee siitä kiehtovan, aaltoilevan.

Prop     propprop               prop                         p r o p                                      p   r   o   p

Lämmin kaipaus

Samuli Putro laulaa: "Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa. On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista, että kuiskauskin on huuto. En vaihtais sekuntiakaan." Itkettäää äh.

Kun tapaa ihmisen, jota kohtaan tuntee valtavaa lämpöä ja veljeyttä, irtipäästäminen sattuu niin, että sydän on pakahtua siihen kipuun. Pelottaa, kohdataanko me koskaan enää.

Ehkä jonain päivänä en enää ikävöi, mutta lämpimästi kaipaan kuitenkin.