Se on mielettömän, itkettävän emotionaalinen hetki, kun keskellä yötä kodin lattialla istuessa aivan yhtäkkiä havahtuu siihen, kuinka hyvää elämä tällä hetkellä on. Kun ymmärtää konkreettisesti sen, että kaikki paha, mikä on nakertanut sisäelimiä usean kuukauden ajan, on oikeasti poissa, kaukana kaukana poissa. Tuollainen ymmärrys saa aikaan niin suunnattoman helpotuksen ja vapautumisen tunteen, että väistämättä purskahtaa itkuun. Seuraava puolituntinen kuluukin siinä lattialla edelleen istuen ja hyysteerisesti itkien, sillä on vaan niin hyvä olla. Elämä, ihmiset, maailma, kauneus, hyvyys, rakkaus, keveys pakahduttaa niin p a l j o n, että se tuntu miltein sietämättömältä.
Tiedättekö tuollaisen hetken? Ja sen, kun kaiken seurauksena tajuaa, miten onnellinen on, miten kovin onnellinen vaan. Elämä kohtelee nyt hyvin, kun osasin irrottaa menneestä.