Mennyt kaikuina korvakäytävissä

vuosi

365 päivää

tasaisia päiviä

ailahtelevia päiviä

hymyilyttäviä päiviä

ahdistavia päiviä

onnellisia päiviä

uuvuttavia päiviä

pysähtyneitä päiviä

kaikenlaisia

 

en tiedä olenko koskaan tuntenut näin paljon
ääripäästä toiseen kuin vuoristoradalla
on menneet nämä päivät

kymmenen päivää vuoden vaihtumisen jälkeen

kohtasin sinut ensimmäisen kerran

solmit takkuni kiinni takkuusi

voih, jos silloin olisimme tienneet miten tiukaksi tuo side lopulta oikeasti muodostui

ja tuntui kuin jokin osa minusta
olisi silloin lähtenyt sinun matkaasi

kun luulin polkujemme ikuisuuksiksi erkanevan

jatkoin matkaani sumuun ja suorittamiseen

päivästä toiseen

tenttikirjasta toiseen

kurssista toiseen

koko ajan vaan samalla kaavalla
univelan kertyessä
läppärin näyttöä tuijottaen
hartioiden jumiutuessa
kymmensivuisia tekstitiedostoja naputellen

onneksi huomasin valon lisääntyvän

työmäärän vähetessä
pimeyden väistyvän hiljalleen

ja viimein tuntui että taas pystyisin pysähtymään

pelkäämättä kenenkään tallovan päälle

kenenkään jyräämättä mua alleen

sain vihdoin hengähtää

ja tunsin taas kuivan asfaltin mun jalkojeni alla

kohtasin yhden

joka sai mut hetkeksi hymyilemään
ja inhoamaan jäähyväisiä juna-asemilla

mutta sitten elo heitti jälleen kärrynpyöriä

ja asioista tuli vaikeita

tai ehkä tein niistä itse sellaisia

joka tapauksessa mun piti lähteä taas liikkeelle

siksi yhden elämästä liu'uin pois

hiljalleen etäännyin mitään selittämättä

ja tahtomattani taisin satuttaa 

olen siitä kaikesta niin kovin pahoillani

mutta en kai vaan lopulta sittenkään

uskaltanut jäädä niin lähelle

alkoi kesä

ja syyllisyys sanomattomista sanoista haalistui

hyväksyin asioiden odottamattomat käänteet

koska sellaista se elämä kai vaan on

ja sitten tulit vastaan sinä

jälleen yhtäkkiä yllättäen

samalla tavalla veit jalat alta kuin alkuvuodesta

kaikki vaan muuttui niin ihmeelliseksi

kummalliseksi omituiseksi

ihastuttavaksi

kaikki oli niin erilaista

sä olit niin erilainen kuin kukaan toinen

oli pitkiä iltoja kallioilla
ja pyöräretkiä tuntemattomilla seuduilla
kehoja ravistelevaa musiikkia
niin kovin sympaattisen näköisiä ja oloisia ihmisiä ympärillä
ei ollenkaan viiniä vaikka se olisi niin hyvin kontekstiin sopinutkin
polttamattomia tupakoita
oli sun pieni kätesi mun omassani

tuota aikaa kuvasi  k e v e y s

keveät askeleet keveä mieli keveä sydän
keveää vaan kaikki

yhden asian sen kaiken keskellä kuitenkin unohdin
unohdin ajan ja sen tarpeellisuuden
sen välttämättömyyden
sekä sen katoamattoman luonteen
olisi pitänyt antaa sinulle enemmän aikaa
antaa meille enemmän aikaa
ja olisi pitänyt uskaltaa ottaa sitä enemmän myös minulle itselleni
toivottavasti osaan tehdä niin tulevaisuudessa

 sitten sinä lähdit menit kaikkosit

ja kaikki muuttui

päivistä tuli irrallisia

hetkistä liikkumattomia

minusta hengetön ja keskittymiskyvytön

kuukausia katsoin maailmaa sumuisin silmin

olin eksynyt elämään

sen kiemuroihin

eksynyt omaan itseeni

niille täysin tutkimattomille poluille

onneksi siinä ihan mun lähellä ja vierellä
pysyi koko ajan kaksi
ja sumun keskellä osasin luottaa
etteivät he katoa siitä hetkeksikään
kiitos niin paljon

lopulta sun tuoksusi haalistui paidastani

ja minä huomasin taas seisovani omilla jaloillani

raikas ilma täytti jälleen keuhkot

hymyn noustessa voimattomuuden väsyttämille kasvoille

tänä vuonna
olen tuntenut toivottomuutta ja ymmärtämättömyyttä
tätä yhteiskuntaa tätä kulttuuria näitä ihmisiä kohtaan
ja minä jatkan edelleen vain vastavirtaan soutamista
koska niin minun on ehka parasta olla
luulen ainakin

tänä vuonna
olen kuluttanut tunteja junassa
samaa väliä aina neljä ja puoli tuntia
kissan koppa jaloissa
ja rinkka viereisellä penkillä
aluksi on ollut ikävä täältä sinne
sinne missä on perhe ja lämpö ja turvallisuus
hetken päästä kuitenkin kaipaan jo takaisin tänne
tänne missä on rauha, levollisuus, luottavaisuus
tänne missä on mun  k o t i

tänä vuonna
olen kohdannut upeita tyyppejä
sellaisia niin hymyilyttäviä
jotka saa mut vain unohtamaan mielen harmaudet
ja joita ajatellessa hihityttää ja ihastuttaa vaan
koska he ovat olemassa 

tänä vuonna

olen oppinut asioita
niin mielettömän paljon

elämästä maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta

ehkä tiedän taas pienesti enemmän

kuka minä olen

huh

toivon ensi vuodelta itselleni lisää kärsivällisyyttä
luottamusta ja rohkeutta
avoimmuutta ja varmoja askeleita

odotan sitä että mieleni kevenisi
ja sinne jälleen noussut sumu hälventyisi

kyllä kaikki järjestyy
ensi vuonnakin
tiedäthän