Jos ihmiset osaisivat kehrätä kuin kissat

Ihmisten olemassaolo ihastuttaa.

Oli yksi tuntematon.
Istui melkein vastapäätä ruokapöydässä.
(Suomalaisuuttaan ei kai uskaltanut istua suoraan silmieni eteen.)
"Mehän ollaan siellä samalla kurssilla." Niin, niinhän me ollaan.
Hymyjä ja puhetta pääaineista.
Miten ilahduttava kohtaaminen.

Oli toinen, tuttu ja turvallinen.
Valtavan paljon naurua.
Kun kerroin kiitollisuudesta, halasi ja kuiskasi: "Olet mieletön."
Upotin kasvoni toisen kaulahuiviin peittääkseni kyyneleen.

Jos ihmiset osaisivat kehrätä, niin nyt minä kehräisin koska on vaan niin hyvä.