Samuli Putro laulaa: "Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa. On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista, että kuiskauskin on huuto. En vaihtais sekuntiakaan." Itkettäää äh.
Kun tapaa ihmisen, jota kohtaan tuntee valtavaa lämpöä ja veljeyttä, irtipäästäminen sattuu niin, että sydän on pakahtua siihen kipuun. Pelottaa, kohdataanko me koskaan enää.
Ehkä jonain päivänä en enää ikävöi, mutta lämpimästi kaipaan kuitenkin.
Tää vois olla ihan mun kirjoittama. Samoja fiiliksiä.
VastaaPoistaSamaistuttavuus on mielestäni monissa lukemissani teksteissä parasta. Jotenkin helpottaa, kun huomaa ettei ole omien ajatusten ja fiilisten kanssa yksin. Kiitos sulle kommentista!
PoistaKirjoitat niin kauniisti!
VastaaPoistaOi kiitos!
Poista