8. heinäkuuta 2015

Aaltoileva sade

Kuuntelen sadetta. Pisarat rummuttavat epätasaisesti ikkunalautaan.

prop prop propprop prop 

Sateessa on samankaltaista ennalta arvaamattomuutta, kuin olen havainnut elämässä olevan. Koskaan et tiedä, milloin seuraava uusi ihminen, joka vaikuttaa elämääsi merkittävästi, kävelee sua vastaan. Ihan niin kuin sade: koskaan et tiedä, milloin seuraava pisara osuu ikkunalautaan (osuuko enää yksikään?). Toisinaan useat pisarat laskeutuvat äänekäästi samanaikaisesti. Toisinaan tulee pitkä hiljaisuus ja hetken päästä taas ....prop. Joskus ihmisiäkin tulee elämään useita kerralla ja joskus kestää pitkään ennen kuin joku saapuu yksinään. Ja olen huomannut, että hän, joka saapuu hetkien kuluttua yksin, on monesti se kaikkein merkittävin. Häntä osaa arvostaa eri tavalla, koska sillä hetkellä, kun hän saapuu, ei valokeilassa ole toista.

Sateen ääni rauhoittaa vaikka rytmi onkin epätasainen. Ehkä juuri se rosoisuus tekee siitä kiehtovan, aaltoilevan.

Prop     propprop               prop                         p r o p                                      p   r   o   p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti