- Samuli Putro - Matkamuistot
Irtonaisia ajatuksia. Tätä nykyä sanat katoilee herkästi, menee hukkaan ja piiloutuu, on vaikeaa saada otetta tilanteista ja ihmisistä. Siivotessa löytyy avaamattomia maksumuistutuksia ja rikkinäisiä sukkia. Seinäkalenteri näyttää edelleen helmikuuta. Huomaan kuitenkin valon viikkojen aikana muuttuneen. Ennen tuo kuulas ja kalpea valo on nyt kirkas ja eloonherättävä, lempeä ilmestys.
Toisinaan koen irrallisuuden kokemuksia, kun katson peiliin. Mietin kuka on tuo ihmeellisyys, joka katsoo takaisin ruskeilla silmillään, joissa välähtää hätäännyksen varjot. On kovin uupuneen ja eksyneen näköinen. Jatkuvasti ajaudun mielessä menneeseen ja läsnäolo tässä hetkessä on mitätöntä. Minä osaan
kyllä katsoa, mutta en nähdä. Minä osaan kyllä kuulla, mutta en kuunnella. Osaan koskettaa, mutta en
tuntea. Enkä minä tiedä, missä on se kaikki energia, jota joskus säkenöin. Kipinät eivät enää kai saaneet riittävästi kitkaa alleen.
Jollain tavalla kuitenkin tuntuu luottavaiselta. Vaikka räntärätit lätkii naamaa harvase päivä näin toukokuun kynnyksellä, kotona ruukuista työntyy mullan pintaan pieniä vihreitä versoja ja ne saa sydämen sykkimään uudella taajuudella. Istun vain ja katselen. Ihan hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti