Tuntematon ikkunassa

23. elokuuta 2016

kun sanat on kadoksissa
alkavan syksyn tuuli ne kai mukanaan vei
niin kuin sinutkin
jäljelle jättäen karua pintaa taivaanrannan
hivelevän hiljaisuuden
Kirjoitti havu
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: hämmennys, ikävä, mietteitä, pysähtyneisyys, runo, sanomattomat sanat, surumielisyys

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
ahdistus aika ajatustakku alku aurinko elämä hajottaa havahtuminen hetki hukka hyvä olla hämmennys ikävä kaiho keveys kohtaaminen kysymys maailma menetys mennyt mietteitä muutos odotus onnellisuus pelko pysähtyneisyys rauhattomuus runo sanomattomat sanat surumielisyys toive uni valoa välittäminen yksinäisyys ystävyys yö

Minä täällä

Oma kuva
havu
värisevä ja hento sielu / pohtiva ja hämmästelevä mieli / kumarrun ja kuuntelen / miltä hiljaisuus kuulostaa
Tarkastele profiilia

Tarinoita

  • ►  2017 (2)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
  • ▼  2016 (20)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ▼  elokuuta (1)
      • kun sanat on kadoksissa alkavan syksyn tuuli ne ka...
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2015 (43)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (9)

Te siellä
Teema: Yksinkertainen. Teeman kuvien tekijä: merrymoonmary. Sisällön tarjoaa Blogger.