Viime yönä pohdin

En huomaa enää ajan kulkua.

Aina on vain päivä, joka alkaa

ja pian se jo loppuu

ja seuraava alkaa.

Sitten sekin on jo lopussa.

Sama ympyrä jatkuu,

sulkeutumatta.

Onneksi olen huomannut,

että mitä enemmän maailmassa

on valoa

ja mitä voimakaammin kuuluu

kevään laulu,

sitä vahvemmalta

m u s t a  t u n t u u.

Jaksan kulkea

loskaisella tiellä eteenpäin

AHDISTUMATTA

koska tiedän, että

kohta jalkojen alla

on jo kuiva asfaltti.

Maailma on kirkas

eikä sumuinen

niin kuin se oli

vielä viikkoja sitten.

Kaikki kääntyy ihan varmasti

vielä kokonaan hyväksi.