vielä on päiviä
kun on
valoa iloa eloa

sitten yhtäkkiä
tajuntaan iskee muisto
niistä illoista ja aamuista
kun olin vain minä
kiinni sinussa
ja kun olit vain sinä
kiinni minussa

tieto siitä
ettei tuollaisia iltoja enää ole
eikä tuollaisia aamuja enää tule
saa sydämen värisemään
surusta särkymään

satutin itseni sinuun
ja kun sinä viimein palaat
pysyt edelleen etäällä minusta
ettei tekisi niin kipeää
olla olemassa